Kalle Kekomäki

Minkälaisia tehtäviä teet ministeriössä?

Toimin kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen -vastuualueen vetäjänä. Tuemme ministeriön johtoa Euroopan unioniin ja kansainvälisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä sekä ministeriön osastoja näiden EU- ja kansainvälisten asioiden hoidossa.

Tiimini vastaa EU-ministerivaliokunnassa, Venäjä-ministerityöryhmässä sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsiteltävien asioiden koordinaatiosta sisäministeriössä. Tiimin vastuulla on myös talon johdon ulkomaanmatkojen ja vierailuiden valmistelut. Työni on äärimmäisen vaihtelevaa.

Mikä nyt on ajankohtaista työssäsi?

Tällä hetkellä paljon aikaa menee Venäjä-yhteistyön kehittämiseen. Sillä saralla tapahtuu nyt paljon ja haasteita on runsaasti. Ministeriön hallinnonalan kansainvälisten asioiden painopisteitä päivitetään myös parhaillaan ja se vaatii keskittymistä. Ministeriön johdon muutamat ulkomaanmatkat työllistävät myös tällä hetkellä kiitettävästi.

Miten päädyit ministeriöön töihin?

Ensikosketukseni ministeriöön tapahtui 1980-luvun lopussa, jolloin työskentelin poliisiosaston ulkomaalaistoimistossa. Sittemmin toimisto erkaantui poliisiosastosta ja siitä tuli ulkomaalaiskeskuksen kautta nykyinen Maahanmuuttovirasto.

Työ ulkomaalaistoimistossa sai minut innostumaan poliisialasta ja hakeuduin poliisikouluun. Valmistuttuani sieltä pääsin Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaispoliisiin - se tosin silloin oli jotain ihan muuta kuin nykyinen ulkomaalaispoliisi, koska tutkinnassa oli yksi ylikonstaapeli, yksi vanhempi konstaapeli ja minä, vastavalmistunut keltanokka. Koska olin aina ollut kiinnostunut yhteiskuntatieteistä, hakeuduin Joensuun yliopistoon opiskelemaan.

Valmistuttuani yhteiskuntatieteiden maisteriksi hain EU-avustaja-ohjelman kautta ministeriön poliisiosastolle töihin. Palasin siis osastolle, missä olin aiemminkin ollut töissä. Poliisiosastolla olin vuoteen 2002, minkä jälkeen olin kolme vuotta Brysselissä Suomen pysyvässä EU-edustustossa.

On tärkeää pyrkiä välillä vaihtamaan tehtäviä tai ainakin työnkuvaa. Sillä tavalla saa työhönsä perspektiiviä ja oppii arvostamaan asioita, joihin ei muuten välttämättä kiinnittäisi huomiota.

Minulla on ollut etuoikeus tehdä monenlaisia töitä ministeriössä ja sen ulkopuolella. Kaksi syrjähyppyä olen tehnyt ja ne ovat antaneet minulle paljon. Ensimmäisen tein Brysseliin poliisi- ja pelastuspalvelualan erityisasiantuntijaksi. Silloin pääsin näkemään EU-asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa sekä osallistumaan itsekin asioiden valmisteluun siellä, missä niistä EU:ssa päätetään.

Toisen syrjähypyn tein valtioneuvoston EU-sihteeristöön, missä olin koko oikeus- ja sisäasioiden sektorin erityisasiantuntijana. Silloin tulivat tutuiksi sisäministeriöstä tuttujen sisäasioiden lisäksi myös oikeusasiat sekä valtioneuvoston valmistelutavat ja päätöksenteko. Sitä kokemusta on päässyt sisäministeriössä hyödyntämään. Pitää uskaltaa hankkia kokemusta muualtakin!

Miten työn ja vapaa-ajan yhdistäminen onnistuu?

Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen on haastavaa, koska työpäivät tuppaavat venymään. Loputon jono käynnissä olevia työprosesseja pakottaa keskittymään olennaiseen ja ydintoimintoihin. Se on ainoa tapa yrittää saada pidettyä työt töissä, jottei niitä tarvitse kuljettaa mukana myös vapaa-ajalle. Elämässä täytyy olla myös paljon muutakin kuin vain työt!