Vaikutan valtiolla: Luonnon yllätyksellisyys innostaa levätutkija Anke Krempiä

Julkaistu 8.2.2017 klo 17.54


Vaikutan valtiolla -juttusarjassa esitellään mielenkiintoisia valtion työtehtäviä ja tekijöitä. Valtion työnantajat voivat lähettää juttuja Valtiolle.fi:n toimitukselle osoitteeseen valtiorekrytoint(at)valtiokonttori.fi. Jutut julkaistaan Valtiolle.fi-sivustolla ja jaetaan Valtiolle.fi:n some-kanavissa.

Olen Anke Kremp ja työskentelen tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Opiskelin itäsaksalaisessa Rostockin yliopistossa vesiekologiaa maisteriksi asti ja väitöstyöni tein Helsingin yliopistossa.

Lapsuudessani vietin paljon aikaa Müritz-järvellä ja sen ympäristössä ja tunsin jo hyvin varhain haluavani aikuisena tutkijaksi. Menin yliopistoon 1980-luvulla. Silloin ympäristöongelmat olivat kovasti pinnalla. Ekologia oli minulle hyvin luonteva valinta pääaineeksi.

Työskentelen kasviplanktonin ekologian ja evoluution tutkimuksen parissa. Kasviplankton on vesistön ravintoverkon perusta, ja tämän monipuolisen eliöryhmän lajien toimintaa on tärkeää ymmärtää, varsinkin kun osa lajeista tuottaa myrkkyjä. Leväkukintojen syyt ja ehkäisykeinot ovat tärkeitä tutkimusaiheita, jotta haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä. Nämä ikivanhat, pienet eliöt ovat itse asiassa biologisesti hyvin monimutkaisia ja kiehtovia.

Erityisen kiinnostavaa ja oleellista minusta on tutkia, miten kasviplankton sopeutuu muuttuvaan ympäristöömme. Levien lepomuodot vajoavat vesistön pohjalle ja aikojen kuluessa ne muodostavat uinuvan arkiston sedimentin uumeniin. Tämän ansiosta leväpopulaatioissa vuosikymmenien kuluessa tapahtuvaa kehitystä pystytään tutkimaan. Geneettisten tutkimusmenetelmien avulla voimme nähdä, miten laji on aiempina ajanjaksoina käyttäytynyt ja minkälaisia sopeutumia elinympäristön muutokset ovat saaneet aikaan.

Lisäksi tutkimme myrkyllisiä leviä. Sinilevät ovat perinteisesti saaneet paljon huomiota, mutta tutkimuskohteenamme olevat panssarisiimalevät näyttävät olevan uusi ja yleistyvä ympäristöongelma.

Tutkimuksemme paljasti, että viime kesänä Tammisaaren edustalla sattuneiden kalakuolemien syynä oli myrkyllisten panssarisiimalevien kukinta. Kesäaikaiset panssarisiimaleväkukinnat vaikuttavat yleistyneen ilmaston lämmetessä. Levämyrkkyjen kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta eikä tilannetta seurata Itämerellä, mutta niillä voi olla kauaskantoisia seuraamuksia, ja mielestäni asiaan pitäisi kiinnittää huomiota.

Työ on innostavaa, suorastaan koukuttavaa, luonnon yllätyksellisyyden vuoksi. Työssä oppii koko ajan uutta ja usein tulee odottamattomia tuloksia vastaan. Erityisen antoisia ovat tietysti kaikki ne kerrat, kun hypoteesi osoittautuu todeksi. Myös ne hetket, kun olen löytänyt uusia levälajeja, ovat mieleenpainuvia. Esimerkiksi kun eliö, jonka on kuvitellut tuntevansa, onkin osoittautunut kahdeksi tai peräti kolmeksi eri lajiksi, kuten vastikään kävi kevätkukintapanssarisiimalevien suhteen.

Tutkimustyössä hienoa on mahdollisuus työskennellä osana kansainvälistä tutkimusyhteisöä. Yhteistyö on paitsi tutkimuksellisesti tärkeää, myös itselleni hauskaa. Haastavaa on rahoituksen epävarmuus. En välttämättä saa rahoitusta niille asioille, jotka itseäni kiinnostavat, ja ihmiset ympärillä vaihtuvat vilkkaaseenkin tahtiin. Jatkuvuuden puute vaikeuttaa työntekoa.

SYKEn Merikeskuksessa pidän siitä, ettei täällä ole hierarkkisuutta. Ketä tahansa voi lähestyä tohtoriopiskelijasta yksikönjohtajaan ja kommunikointi sujuu hyvin. Myös työvälineet ovat hyviä ja tasapuolisesti kaikkien käytettävissä.

Teksti: Suvi-Anne Kinnunen, Suomen ympäristökeskuksen viestintä
(Tämä artikkeli on julkaistu Ympäristö-lehdessä 2/2016 ja Suomen ympäristökeskuksen kotisivuilla.)